karja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karja (9)

  1. suurehkot lihan- tai maidontuotantoon käytetyt eläimet, erit. nautakarja, tilan hyötyeläimet kokonaisuutena
  2. (halventava) ohjailtavissa oleva ihmisjoukko
    vaalikarja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrjɑ/
  • tavutus: kar‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karja karjat
genetiivi karjan karjojen
(karjain)
partitiivi karjaa karjoja
akkusatiivi karja;
karjan
karjat
sisäpaikallissijat
inessiivi karjassa karjoissa
elatiivi karjasta karjoista
illatiivi karjaan karjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karjalla karjoilla
ablatiivi karjalta karjoilta
allatiivi karjalle karjoille
muut sijamuodot
essiivi karjana karjoina
translatiivi karjaksi karjoiksi
abessiivi karjatta karjoitta
instruktiivi karjoin
komitatiivi karjoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hevoskarja, karja-aitaus, karja-aura, karja-auto, karjaeläin, karjafarmi, karjakartano, karjakeittiö, karjalauma, karjamaja, karjanhoitaja, karjanhoito, karjanjalostus, karjankasvatus, karjanlaidun, karjanlanta, karjanomistaja, karjanostaja, karjanpito, karjanrehu, karjanruoka, karjanruokinta, karjantarkkailu, karjanäyttely, karjapaimen, karjapiha, karjapiika, karjapolku, karjarotu, karjarutto, karjasuoja, karjatalous, karjatarha, karjatila, karjavaras, kyyttökarja, lammaskarja, lehmikarja, lihakarja, lypsykarja, maatiaiskarja, nautakarja, nuorikarja, nuorkarja, pienkarja, pihvikarja, porokarja, rotukarja, siipikarja, siitoskarja, suomenkarja, teuraskarja, vaalikarja

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).