historia

Wikisanakirjasta
Katso myös: historią, história

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historia (12)

Wikipedia
Katso artikkeli Historia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. menneisyys, menneisyyttä kokonaisuudessaan koskeva ilmaisu
    Pekasta jää historiaan vain kynä.
  2. menneisyyttä tutkiva tiede, menneiden asioiden tutkimus ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhist̪oˌriɑ/
  • tavutus: his‧to‧ri‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi historia historiat
genetiivi historian historioiden
historioitten
(historiain)
partitiivi historiaa historioita
akkusatiivi historia;
historian
historiat
sisäpaikallissijat
inessiivi historiassa historioissa
elatiivi historiasta historioista
illatiivi historiaan historioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi historialla historioilla
ablatiivi historialta historioilta
allatiivi historialle historioille
muut sijamuodot
essiivi historiana historioina
translatiivi historiaksi historioiksi
abessiivi historiatta historioitta
instruktiivi historioin
komitatiivi historioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo historia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta historia < muinaiskreikan sanasta ἱστορίᾱ (historíā) ’järjestelmällinen tai tieteellinen havainnointi; siten saavutettu tieto’ < ἵστωρ (hístōr) ’tietäjä’ tietävä’[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aatehistoria, asutushistoria, esihistoria, henkilöhistoria, historiakirja, historiamaalaus, historianfilosofia, historiankirja, historiankäsitys, historianopettaja, historiantutkimus, historiateos, historiatiede, kehityshistoria, kielihistoria, kirjallisuudenhistoria, kirjallisuushistoria, kirkkohistoria, kärsimyshistoria, luonnonhistoria, lähihistoria, maailmanhistoria, maakuntahistoria, mediahistoria, mikrohistoria, musiikinhistoria, naishistoria, oikeushistoria, oppihistoria, paikallishistoria, pitäjänhistoria, sosiaalihistoria, sotahistoria, sukuhistoria, syntyhistoria, taidehistoria, taloushistoria, työhistoria, varhaishistoria, äännehistoria

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • historia Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Historia. Kotimaisten kielten keskus

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historia f. (monikko historias)

  1. historia
  2. tarina

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • historia Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi historia historiae
akkusatiivi historiam historiās
genetiivi historiae historiārum
datiivi historiae historiīs
ablatiivi historiā historiīs

historia f. (1)

  1. historia

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historia f.

  1. historia
  2. tarina

Taivutus[muokkaa]

lähde yksikkö monikko
nominatiivi historia historie
genetiivi historii historii
datiivi historii historiom
akkusatiivi historię historie
instrumentaali historią historiami
lokatiivi historii historiach
vokatiivi historio historie

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

historia yl. (3) (yks. määr. historian[luo], mon. epämäär. historier [luo], mon. määr. historierna [luo])

  1. historia
  2. tarina

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˌhɪsˈtuː rɪa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • historia Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Lähteet[muokkaa]

  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.